Kahvitietoa.

Tiesitkö, että noin kaksi kolmasosaa maailman kahvituotannosta on samaa kahvilajia?

Kahvilajit

Kaupallisesti tärkeimpiä kahvin päälajikkeita ovat Arabica (Coffea arabica) ja Robusta (Coffea canephora). Noin kaksi kolmasosaa maailman kahvituotannosta on Arabicaa ja yksi kolmasosa Robustaa. Lisäksi hyödynnetään jonkin verran kolmatta kahvilajia Libericaa (Coffea liberica), mutta sen osuus on käytännössä mitätön. Näillä päälajeilla on lisäksi lukuisia alalajikkeita.

Arabica

Arabica-pensaan kahvia pidetään yleisesti Robustaa parempana, sillä sen kasvukausi on pidempi, minkä ansiosta papuun kehittyy lähtökohtaisesti rikkaampia ja hienompia makuja. Koska kysyntä on suurta, hyviä Arabica-kahveja viljellään paljon ja tuotantoa kehitetään jatkuvasti. Arabica kasvaa mieluiten 1 000–2 200 metrin korkeudessa. Luonnossa pensas voi kasvaa 4–6 metriä korkeaksi, mutta kahviviljelmillä pensaat pidetään usein pensasmaisempina. Arabica kukoistaa parhaiten ilmastossa, jossa lämpötilojen vaihtelu yön ja päivän välillä on riittävää, kuten myös vaihtelu sadekauden ja kuivan kauden välillä. Arabica on lähtöisin Etiopiasta, mutta nykyään sitä viljellään laajalti Etelä- ja Keski-Amerikassa, Afrikassa, Aasiassa ja Oseaniassa. Satoja saadaan vuoden aikana maksimissaan kaksi, pääsato ja pienempi sivusato. 

Robusta

Robustan sadosta huomattava osa kasvaa Länsi-Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa, mutta viljelyä on myös Brasiliassa ja Intiassa. Robusta viihtyy kosteilla ja kuumilla alueilla, joilla vuodenaikojen vaihtelua ei juurikaan ole. Koska olosuhteet ovat kasvulle suotuisat läpi vuoden, saadaan Robustasta Arabicaa enemmän satoa. Lyhyen kasvukauden vuoksi Robustan makuominaisuudet ovat usein maanläheisiä ja puumaisia, ja samasta syystä se on yleensä myös edullisempaa kuin Arabica. 

Tunnettuja Arabican alalajikkeita

  • Typica
  • Bourbon
  • Geisha
  • Kona
  • Jamaica Blue Mountain
  • Maragogype
  • Caturra
  • Mundo Novo
  • Catuai
  • Timor
  • Yellow Bourbon
  • SL28 & SL34

Käsittely-menetelmät

Luonnollisessa käsittelymenetelmässä kerätyt kahvimarjat levitetään sellaisinaan hedelmälihan kanssa aurinkoon kuivumaan. Pavut levitetään yleensä bambusta tai verkosta valmistetuille hengittäville pöydille, betonisille kentille tai vaihtoehtoisesti käytetään mekaanisia kuivureita. Papujen kuivuminen kestää noin kolme viikkoa ja tänä aikana niitä käännellään jatkuvasti, jotta kuivuminen on tasaista. Riski alimmaisten papujen käymiselle ja pilaantumiselle on suuri, jos kääntely keskeytetään. Pavut pitää myös suojata yöksi, jotta kondensoituva kosteus ei pääse pilaamaan niitä. Pienikin joukkoon eksynyt kosteus voi pilata koko erän. Natural-menetelmää käytetäänkin pääasiassa Afrikassa ja Brasiliassa, missä ilmasto-olosuhteet ovat kuivana kautena erittäin kuivat.

Natural-kahvit ovat parhaimmillaan erittäin hienoja ja rikkaan makuisia. Suutuntumaltaan ne ovat paksuja ja painavia. Maun puolesta natural-kahveihin kehittyy suklaisia ja pähkinäisiä tai moniulotteisia ja villejä hedelmäisiä ja marjaisia ominaisuuksia enemmän kuin saman kahvin pestyihin papuihin. Papuun imeytyy kuivauksen aikana sokereita hedelmälihasta, jolloin siihen jää enemmän mineraaleja ja makua tuottavia liukenevia yhdisteitä.

Pesumenetelmä on natural-menetelmää nykyaikaisempi ja koneellisempi. Riski kuivattavan kahvierän pilaantumiseen on tässä menetelmässä huomattavasti pienempi. Pesukäsittelyssä käytetään paljon vettä ja tarvitaan enemmän koneita. Jos ilmasto-olosuhteet ovat kosteat, pesu on kuitenkin ainoa tapa varmistaa lopullisen tuotteen laadukkuus. 

Pesukäsittelyssä kahvimarjasta poistetaan ensin hedelmäliha pulpperilla, joka muistuttaa rumpumaista myllyä. Hedelmälihan poiston jälkeen kahvipavun pinnalle jää pergamenttikalvo, joka saattaa alkaa käymään tai keräämään ei-toivottuja mikrobeja. Tämän takia pavut jätetään vesitankkeihin fermentoitumaan 1-3 vuorokaudeksi. Tankeissa entsyymit hajottavat pergamenttikalvoa ja hiivat pilkkovat sokereita, minkä ansiosta pavun suojakuori heikkenee. Fermentoinnin jälkeen pavut pestään vedellä täytetyissä kanavissa, jotka huuhtovat huonot pavut ja epäpuhtaudet pois. Papujen kuivaus tapahtuu joko kuivauspöydillä tai kuivauskoneilla. Pergamenttikalvo ja alempi hopeaketto poistetaan vielä kuivamyllyissä ennen varastointia. 

Kuivakäsittelyn ja pesemisen parhaat puolet yhdistyvät puoliksi pestyssä eli pulped natural -menetelmässä. Menetelmää käytetään erityisesti Brasiliassa, mutta myös Aasiassa ja Väli-Amerikassa. Menetelmässä toimitaan aluksi samalla tavalla kuin pesukäsittelyssä, eli hedelmäliha poistetaan pulpperilla. Kuivattamisen ajaksi pavun ympärille jätetään kuitenkin pergamenttikalvo ja joskus myös osia hedelmälihasta. Riski pilaantumiseen on tästä syystä korkeampi kuin pesumenetelmässä, ja sen takia kuivatukseen käytetään monesti koneellisia kuivureita. Lopuksi uloimpien kerrosten jäännökset poistetaan pavun pinnalta kuivamyllyssä.

Pulped natural kahvissa pergamenttikalvosta ja hedelmälihan osista imeytyy papuun kuivatuksen aikana sokereita, kuten natural-kahvissa. Makumaailmaltaan se asettuu luonnollisesti käsitellyn ja pestyn kahvin väliin. Suutuntuma on melko painava, mutta maultaan se on puhtaampaa kuin natural-kahvi.

Makuarvot

Paahdetussa kahvissa on tuhansia kemiallisia yhdisteitä, joiden seurauksena valmiissa juomassa voidaan maistaa monia eri makuvivahteita. Osa yhdisteistä voi olla samoja tai lähes samoja, joita löytyy esimerkiksi marjoista, ja tästä syystä voidaan kahvin makuarvona mainita marjaisuus. Siihen, mitkä aromit tulevat esiin valmiissa juomassa, vaikuttaa kahvipensaan kasvuympäristö, papujen prosessointitapa, papujen paahto, sekä kahvin uuttoon käytetty tapa. 

Hienoimmat maut kahviin syntyvät usein hitaan ja huolellisen, jopa vaivalloisen ja tuskaisen kasvun seurauksena. Heikosti tuottavat ja hitaasti kasvavat lajikkeet menestyvät korkealla. Kahvipensas tarvitsee kasvualustakseen ravinteikkaan ja melko hyvin vettä läpäisevän maaperän, josta erinomainen esimerkki ovat tulivuorten rinteet Afrikan, Väli-Amerikan ja Aasian tuliperäisillä alueilla. Tuliperäisessä maassa on myös rikkiä, joka tuo papuihin hedelmäisiä ja marjaisia aromeita. 

Yli 1 800 metrissä kasvavissa kahveissa voidaan havaita mm. sitrusmaisia, kukkaisia, marjaisia ja viinimäisiä makuja. 1 300 metrin yläpuolella makuarvoihin lukeutuvat suklaisuus, vaniljaisuus, pähkinäisyys ja mausteisuus. Alle 800 metrin mentäessä kahvi muuttuu yksinkertaiseksi, maanläheiseksi ja multaiseksi. Kahvilajeista Arabica kasvaa korkeammalla kuin Robusta.

Paahtoasteet

Paahdon aikana kahviin muodostuu aromaattisia yhdisteitä, jotka määrittävät pitkälti lopullisen tuotteen maun. Yhdisteiden määrä vaihtelee kuumentamisen eri vaiheissa, kun osa yhdisteistä lisääntyy ja osa vähenee. Monilla yhdisteillä on tietty hetki paahdon aikana, jolloin niiden pitoisuudet ovat korkeimmillaan, mutta kääntyvät taas laskuun paahdon edetessä. Kahvin paahtoaste vaikuttaa siis merkittävästi siihen, mitkä maut korostuvat uutetussa kupillisessa. Paahtoa kuvaavia termejä on yleisesti käytössä vähintään kolme.

Vaalea paahto

Vaalea paahto on Suomessa yleisin ja suosituin paahto. Yleensä tätä paahtoa käytetään hapokkaiden arabica-kahvien paahtamisessa, sillä vaalea paahto nostaa esiin juuri hapokkuutta ja kahvin luontaisia erityispiirteitä. Vaalea paahto on parhaimmillaan laadukkaissa kahveissa, joissa kahvin alkuperä korostuu. Parhaiten vaaleat paahdot toimivat suodatin- presso- tai pannuvalmistuksessa sekä aeropressissä.

Keskipaahto

Keskipaahtoisesta kahvista puhutaan Suomessa usein jo tummana paahtona, mutta maailmalla se on selvästi oma paahtoasteensa. Pavut paahdetaan tummanruskeiksi, mutta niiden pintaan ei saa muodostua vielä kosteutta. Keskipaahtoisessa kahvissa makeus on voimistunut ja hapokkuus heikentynyt. Keskipaahtoon liittyy vahvasti myös kaksi muuta paahtoastetta, vaalea tai tumma keskipaahto. Vaalea keskipaahto korostaa kahvin hapokkuutta ja tumma keskipaahto puolestaan makeutta. Kahvin ominaisuudet ovat keskipaahdossa parhaiten tasapainossa. Keskipaahtoa käytetään paljon suodatinvalmistuksessa, mutta myös esimerkiksi espressoissa.

Tumma paahto

Tumma paahto jakaantuu sekin useisiin eri paahtoasteisiin ja nimityksiin. Vaaleasta espressopaahdosta puhutaan, kun paahto lopetetaan juuri ennen kuin pavut poksuvat toisen kerran paahdon aikana. Maku on tällöin vielä miellyttävä ja makea ja espressossa tasapainoinen. Suodatinvalmistuksessa vaaleasta espressopaahdosta voi tulla esiin myös kitkeryyttä. Tummassa espressopaahdossa papujen annetaan poksua toisen poksumisen yli. Usein puhutaan esimerkiksi ranskalaisesta tai mannermaisesta paahdosta. Pavusta tulee syvän ruskea, jopa lähes musta ja sen pintaan nousevat öljyt muodostavat kosteutta. Maultaan tumma espressopaahto on voimakkaan savuinen ja tuhkainen sekä kitkerä. Tällaista paahtoa käytetään usein maitokahveissa, joissa maidon makeus kaipaa seurakseen voimaa ja karvautta.

Vinkit parempaan suodatinkahviin

  1. Käytä tuoretta kahvia ja raikasta vettä
  2. Käytä puruja oikeassa suhteessa (n. 1g puruja/17g vettä) 
  3. Mittaa purujen määrä vaa’alla (kahvimittojen koko voi vaihdella huomattavasti)
  4. Käytä oikeaa jauhatuskarkeutta
  5. Käytä sopivan lämpöistä vettä (90,5°C-96°C)
  6. Käytä keittimen vesisäiliön täyttämiseen erillistä puhdasta astiaa, ei kahvipannua
  7. Kastele suodatinpaperi kuumalla vedellä ennen kahvipurujen lisäämistä
  8. Anna kahvin tippua loppuun asti, vältä tippalukon käyttöä
  9. Sekoita valmis kahvi ennen tarjoilua
  10. Juo kahvi heti kun se on valmista
  11. Saadaksesi vahvempaa kahvia vaihda tummempaan paahtoon
  12. Jotta kahvi säilyy lämpimänä pidempään, lämmitä kahvikuppi kuumalla vedellä ennen kahvin kaatoa
  13. Pidä kahvinkeittovälineet puhtaina
  14. Säilytä kahvi ilmatiiviisti omassa pussissaan
  15. Säilytä valmis kahvi mieluummin termospullossa kuin kuumalla levyllä
  16. Kokeile erilaisia kahveja